Usealla on varmaan jokin urheiulaji jota seurata. Mä en ymmärrä hölkäsen pöläystä lätkästä, sählystä tai muustakaan lajista.
Ainut mistä mä tajuan jotain ja jota seuraan on pesäpallo. Suurin osa mun kesästä meneekin paikallisella pesäpallo stadionilla kökkähommissa. Homma on niin mukavaa että eihän tuon tekemisestä voi olla pahoillaan. Vaikka hermot meinaa mennä kiireeseen niin kyllä se palkitsee kun pääsee itkua pidätellen huutamaan onnitteluja nauhan taakse mahtavalle joukkueelle.
Parin kauden aikana suurin osa on mennyt naisten superpesiksen puolella ja on sitä tullut todistettua kahden SM kullan voitto kotona niin naisissa kuin tänä vuonna B-superissakin.
Ja voin sanoa ihan rehellisesti että itketty on onnenitkut kaikissa peleissä, mutta ei sitä voi sanoilla kuvailla mikä fiilis kentällä on niiden kolmen viimmeisen vihellyksen jälkeen kun ainoat lentävät asiat ovat räpsät ja kypärät mestaruusjuhlien alkaessa.
Niinkuin naisten superpesiksen tunnarissa sanotaan "mitä tulisi kesistä ilman naisten superpesistä?". Ei siitä varmaan mitään tulisikaan kun on päässyt osaksi niinkin isoa ja mahtavaa perhettä kuin Virkiä perhe.
Tässä perheessä ei tarvitse pelätä että joku käskisi sun lopettaa puhumisen pesiksestä koska ei tajua. Kaikki tietää mistä muut puhuu ja kaikilla on sama mielenkiinnon kohde. Mutta just siksihän tää mahtava Virkiä perhe on olemassa.
Kausi 2014 on ollut mahtava. Meidän kioskin tiimi on vaihtunut ja ollaan jouduttu itse olla vastuussa koko kioskista. Mutta me ollaan pärjätty ja voitettu vaikeudet koska meillä on kuitenkin kokemusta hommasta. Me ollaan omalla tavallaan mestareita.
Vielä kerran KIIIITOS Virkiä pesis ja virkiä perhe! Vesa on kotona!
Nähdään taas ens vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit asiallisesti <3